Ensimmäinen blogipäivitys Japaniin sijoittuvalta työharjoittelumatkaltani! Jos joku on vielä tietämätön, niin kerrottakoon, että olen siis Japanissa, Fujiedan kaupungissa, Shizuokan prefektuurissa puualan työssäoppimatkalla. Matkan mahdollisti Omnian kansainvälisten asioiden toimisto, sekä Hanako yhteistyöverkosto. Kohdeyritys on paikallinen puusepän firma, nimeltään Yu-Bokusha. (http://www.yu-bokusha.com) Esimiehen lisäksi firma työllistää neljä puuseppää. Japaniin matkustaminen on ollut jo pidemmän aikaa haaveissani, joten tämä oli loistava mahdollisuus yhdistää kiehtovaan käsityökulttuuriin tutustuminen, sekä lomailu!
Nyt itse asiaan, eli ensimmäisiin päiviini Japanissa!
Omnia järjesti minulle Finnairin suoran lennon Nagoyaan, joten hieman alle kymmenen tunnin lentomatka kaikilla mukavuuksilla ei tuntunut missään. Aika kuluikin enimmäkseen japanin kielen oppeja kerratessa. Nagoyan kentällä alkujärkytyksestä selvittyäni navigoin itseni matkustus-infotiskille ja sain sönkötettyä heikon japanin- ja englanninkielen yhdistelmällä itselleni Shinkansen (luotijuna) liput Shizuokaan. Lisäksi jouduin ostamaan automaatista lähijuna-lipun Nagoyan keskustaan, josta luotijunat kulkevat. Nagoyan juna-asema oli melko hämmentävä Japani-ummikkolle, mutta onnekseni eräs ohikulkenut nainen kysyi tarvitsenko apua ja neuvoi minut oikealle raiteelle. Hän oli sattumalta myös englannin kielen opettaja, lucky me! Loppumatka sujui erittäin mukavasti Shinkansenin tajuttoman nopeassa ja tasaisessa kyydissä!
Firman edustaja Asuka oli vastassa minua Shizuokan asemalla, kellon tarkasti, kuten oli sovittu. Asuka ja hänen äitinsä veivät minut lounaalle läheiseen all you can eat ravintolaan. Tässä vaiheessa voidaan kertoa, että mun kokemus Japanilaisesta ruoasta koostuu yhdestä aterioinnista sushi-ravintolassa. Maistoin kaikkea jonka ulkonäöstä saattoi päätellä mistä ruoka on tehty. Otin kuitenkin myös hieman epäilyttävältä näyttävää "daily recommendation" keittoa. Maku ja koostumus eivät olleet erityisen kummoisia ja saatuani noin puolet syötyä, Asuka kertoi että kyseessä on "innard stew". Hymyä huuleen ja sisälmykset huiviin suomipoika!
Lounaan jälkeen Asuka esitteli minulle heidän verstastilat, noin parisataa neliöisessä hallissa oli kaikki puusepän peruskoneet: katkaisusaha, oikohöylä, tasohöylä, pyörösaha, jne. Jopa kaksi leveänauhahiomakonetta löytyy. Kaikki heidän koneensa sattuvat vain olemaan vähintään 30-40 vuotta vanhoja, osa Japanilaisia ja näin ollen vain Kanji symboleilla varustettuja. Turvalaitteita en tainnut nähdä ainuttakaan, enkä oikeastaan odottanutkaan niitä kovin montaa löytyvän. Kieli keskellä suuta siis mennään!
Illaksi firman pomo Nishio-san, "bossu", oli järjestänyt autenttisen Japanilaisen illallisen läheisessä ravintolassa. Paikalla oli Nishio ja hänen vaimonsa, Asuka ja kaksi muuta työntekijää, Asukan vaimo, sekä Asukan sisko, hänen miehensä ja tyttärensä. Söimme tatami-matolla istuen useita ruokalajeja Japanilaisia herkkuja ja Asukan englanninkielen taitoisen siskon avustuksella keskustelin heidän kanssaan useamman tunnin. Vähemmästäkin voidaan siis todeta, että vastaanotto oli erittäin lämmin ja teki minuun suuren vaikutuksen. Oli liikuttavaa miten avosylin he ottivat minut vastaan ja kuuntelivat mielenkiinnolla kaiken mitä kerroin Suomesta, meidän koulutuksesta ja puusepänalan kulttuurista. Illallisen jälkeen asetuin sijoilleni Asukan ja hänen vaimonsa luokse, yhteen vapaista makuuhuoneista. Myös Asukan sisko perheineen jäi yöksi heille, sillä he olivat tulleet hieman kauempaa, Hamamatsusta saakka. Seurustelimme loppuillasta yhdessä sohvalla ja pääsin tarjoamaan heille salmiakkia! Varoitin heitä mausta, mutta jokainen voi varmaan arvata millaisia reaktiot olivat. Irvistelevät hymyt ja nyökyttely oli näkemisen arvoista. En ole koskaan nähnyt kenenkään syövän yhtä karkkia niin kauan. "chewy and salty!"
Tänään olen enimmäkseen jatkanut itsenäistä japaninkielen opiskeluani, sekä tehnyt pienen kävelyretken läheiseen puistoon, joka oli Golden Week lomaviikosta johtuen täynnä paikallisia ja ohjelmaa. Huomenaamulla pääsen tositoimiin, kun suuntaamme kohti verstasta klo 8. Kello lähenee yhtä yöllä, joten tämä päivitys jääköön tähän. Ensi kertaan, Oyasuminasai!
No comments:
Post a Comment